Talvipäivä seisahti ja joulukin joutuu tuota pikaa.

Olipas taas hurahtanut aikaa edellisestä kirjoituksesta. No, ei se mitään, tulepahan nyt jonkinmoisia selitelmiä.

Tänään loppui viikon työputki Pyhällä, jossa olimma pienellä, mutta sitäkin tehokkaammalla joukolla hevoshommissa. Ja turistihommissa. Hauskaa oli ja toivottavasti myös asiakkaamme viihtyivät. Onneksi ei sattunut juurikaan pakkasia, parina päivänä satoi jopa vettä.. Juuri silloin ei tuntunut kovin talviselta, saati jouluiselta meiningiltä.

Välillä oli sitten mukava ajella pimeässä aamussa reellä, vain kynttilöiden tai mitä roihuja ne ovatkaan, näyttämässä reittiä. Tänään näkyi iso kuu taivaanrannassa, aattona lienee täysikokoinen.

Kotiin päästyä kävimme Mörkön kanssa vielä röpiköimässä metässä, kaikki paikat ovat tosi liukkaita ja lumikin ihan kovaa. Milloin olisi ollut ihmisen kantava hankikeli joulukuussa..? Muutaman kuvan sain napattua matkalta, kovin kaksisia eivät taida olla, meillä kun on aikas hämärää päivisinkin. Tänään on talvipäivän seisaus, ehkä se päivä alkaa taas pikkuhiljaa pidentyä ja aurinkokin näyttäytyä.

Kopsukkeella on ollut vähän helpompia päiviä, kun ei ole valoisalla ehtinyt ratsastaa. Sen verran kyllä, että mokomalla on 'vähän' energiaa ja ilmeisesti huomannut että osaa myös säpsyä ja kytätä puskia, ties mitä kolttosia. Saisi kyllä rauhoittua pikkuhiljaa sekin.

No mitäpä tässä muuta, jouluntoivotuksia ja uusia vuosia. Niiltä ei oikein voi välttyä. Katsotaan saadaanko risuja vai ehkä vähän lahjuksia jopa. Josko on ollut kilttinä.

Talvinen päivä

Nysse valkeus on sitten vallannut maailman, ainakin meilläpäin. Lunta on varmaan n. 20-25 senttiä, eilen vielä satoi oikein kunnon puuteria päälle.
Aamu siis valkeni lähes aurinkoisena, pitkästä aikaa. Vaikkei aurinko kyllä kovin korkealle edes nouse. Kävin ratsastamassa erään immeisen heppaista, mukava pikkuruuna on se tappaus. Mettä oli täynnä lumipatsaita, jotenkin kummasti kopsuke käveli aina niiden alta ja sain kaikki niskaan.. Vauhtiakaan ei puuttunut reissulta, tulomatkalla sai jo vähän rauhoitella, sen verran menohaluja sillä oli. No, huomenna uudestaan.

Sain lopultakin tulokset ensimmäisistä opiskelutenteistä, eivät ne ihan kamalan huonosti menneet. Vaikka parantamisem varaa varmaan olisi vielä mukavasti..

Valkea maa(ko)?

Tänään (tai eilisen puolella) se sitten tapahtui. Ensiräntä satoi maahan. Eikai sitä voi lumeksi sanoa, se oli niin märkää. Tosin pääosin valkoista. Viime viikolla oli ensimmäiset kunnon pakkasetkin, jopa hurjat 5-6 astetta. Tuntui kyllä luissa ja ytimissä, vaikka kuinka keräsi vaatetta päälleen. Pohjoistuuli puhalteli oikein olan takaa.

Heppaisen kanssa olemme muutamaan otteeseen päässeet maastoilemaan, mikä on sujunut ihmeen hyvin. Alussa kyllä vähän hirvitti, mutta toistaiseksi olen pysynyt selässä ja hevonen käsissä. Se on aika hyvä saavutus. Jäisellä maalla kenkättömät kaviot vain vähän luistelivat, täytyi olla kovin varovainen. Ehkäpä saadaan rautaa ja parempaa pitoa pian alle.

En ole vielä ihan vakuuttunut siitä talven tulosta, vaikka pimeää ja märkää, välillä valoisaa ja kylmää onkin. Bongasin nimittäin yksi valoisa päivä merkin kesästä, minkä innoittamana uskalsin ajatella, että ehkä tästä taas jotenkin selviydytään. Otin vielä todistusaineistoakin nähtäväksi:

Syksyä pukkaa

Pakkokai se on uskoa, että syksy otti ja jyräsi kesän tieltään. Puutkin alkavat muuttua keltaiseksi, joku varmaan vähä punaiseksi. Käväisin eilen metässä kameran kanssa, mutta harmillisesti alkoi tulla hämärä ennen aikojaan. Muutaman kuvain sain napattua.

Hevonenkin löytyi vielä saaresta, ei ollut karhu syönyt suihinsa. Tai mikään muukaan hirvitys. Suokkikaverinsa taisi olla jo ihan mielissään, kun tuli taas seuraa talliin.

Olen jo ehtinyt kiikkua muutaman kerran ratsastelemaan, vaikkei sitä taida voida kutsua vielä ihan ratsastelemiseksi. Totuttelua taas työskentelyyn, mikä keväällä aloitettiin. Ehkä vielä tämän syksyn aikana päästäisi maastoon kokeilemaan miten se sujuisi.

Päädyin nyt loppujen lopuksi vähän opiskelemaan, josko sitä nyt sellaiseksi voi sanoa. Vähän sisäänajoa vielä vaatii lueskelu, mutta ehkä se siitä.. Pikkuhiljaa. Toivottavasti ei liian pienesti, eh.

Valoilmiöitä taivaalla

Syksy taitaa olla tulossa. Sen huomasi viimeistään tänä iltana, tai no yönä kun kävimme Mörkön kanssa pihalla. Ilma on jo kovin viileä, ilman käsineitä sormiparat varmaan jäätyisivät. Taivaalla sen sijaan näkyi kaikenlaista mielenkiintoista tähtien lisäksi.

Iiiso oranssinkeltainen kuu ihmetteli taivaanrannassa, vähän pilviharsoa taisi olla päällä. Aika pelottava ilmiö. Mutta sitäkin hienommat olivat revontulet, heittäytyivät ihan juoksentelemaan pitkin taivasta. Jopa vähän punaista väriä näkyi vihreän seassa. Aika hienoa elokuussa tapahtuvaksi.

Vaikka pianhan se syyskuuksi vaihtuu.

Hevoset haetaan laitumelta viikon päästä, ihan mukava päästä taas tallihommiin. Palailemmapa niihin kuitenkin sitten myöhemmin.

Kokeiluja..?

Löysin ihan sattumalta tällaisen sydeemin, pakkohan se oli kokeilla millainen mahtaapi olla. Eikä lainkaan pahempi, sanoisin. Säädöt vielä vähän hukassa, mutta se ei ole lainkaan uutta. Jospa se tästä taas lähtisi kulkemaan johonkin suuntaan.

Kuulumisia sitten. Jotain sellaisia ainakin.
Käväisin visiitillä Oulussa jokunen viikko sitten, osui oikein mukavat ilmat juuri parahiksi. Lämmintä enemmän kuin laki sallii ja onnistuin polttamaan nahkaakin pitkästä aikaa. Reissuun täytyy siis olla tyytyväinen. Pääsin myös lopulta ja viimein katsomaan Oulun Pokaali- ratsastuskisoja, minne myös sattui ihan mukavat kelit. Ei tullut vettä niskaan.

Tulevaisuudennäkymissäkin on pitkästä aikaa tapahtunut pieni notkahdus toivottavasti parempaan suuntaan, taitanen 'joutua' tai päästä käymään vähän lukioa. Päivittämässä jokseenkin vanhentunutta yleissivistystä ja kenties myöhemmin jatkaa koulunkäyntiä, tosin muualla kuin lukiossa. Saa nähdä mitä päättäjät sitten loppupelissä sanovat näistä systeemeistä.

Eipäs tälläerää muuta, eläinkatras kasvoi kahdella uudella punaisella noitamonnilla. Tosi tyylikkäitä eläjiä ovatkin. Pitäisi alkaa nimeämään noita fisuja, ovat aika persoonallisia nekin mokomat.