Talven ihmemaa

Ihmemaalta totta tosiaan tuntui kun viime viikolla eräs aamu hyppäsin junasta Rovaniemellä. Lunta oli joka paikassa ja sitä satoi taivaan täydeltä lisää. Oli melko turistifiilis ja koirakin oli ihan mielissään pomppimassa hangessa. Suuntasimme siis joulun viettoon pohjoiseen. Matka meni oikein hyvin koiraosastolla, tosin olihan se vähän pitkä taas kun melkein 1o tuntia junailtiin. Nyt sen vasta oikeastaan huomaa kuinka hieno juttu lumi on. Eikai ihmekään kun ulkomaalaiset siitä ihan sekoaa.

Kaikki syyskauden kokeetkin selvitettiin kunnialla, vaikka viimeisessä meinasikin tulla onkelmia. Onneksi huomasin missä virhe oli ja sain sen tehtyä. Puuaah. Äkkiä meni syksy, jospa kevätkin hurahtaisi ohitse yhtä nopeasti.

Nyt pitäisi vain päästä hiihtelemään ja ihmettelemään muutenkin tuota talvimaisemaa, joulunalusaika kun yleensä on vähän reipashenkistä. Myös ropekurssi olisi taas pidettävänä parin päivän päästä, saas nähdä miten siellä sitten käy. Hyvin varmaan.
Ens viikolla sitten toivottavasti heppaa katsomaan. Toiminnantäyteistä aikaa siis.

Joulu joutuu..

Huh huijaa. Pian on ensimmäinen syyslukukausi takana. Vielä pitäisi vähän zempata ja selviytyä parista kokeesta. Ja tietysti matkasta pohjoisen perukoille, minne suuntaamma joulun viettoon. Täällä ei näytä kovin jouluiselta, välillä kyllä jonkin verran, mutta viime päivinä on taas ollut lämmintä ja vihreä nurmikko paistaa iloisesti. Tiet on peilijäässä ja liukasta piisaa. Jospa siellä kaukana olisi edes 'vähän' enemmän talven näköistä.

Kovasti odotan myös toivottua reissua heppaa katsomaan, jospa se vielä toteutuisi. Sillä huristelee edelleen oikein mukavasti. Pitää koittaa ottaa miljoona valokuvaa, tosin aika pimeitä otoksia voi tulla kun päivälläkin on melko hämärä meininki. Toivotaan parasta kuitenkin.

Sivuhärpäkkeeni katoavat pian bittiavaruuteen ainakin toistaiseksi. Picasakuvakokoelma ja tämä blogi pysyy hengissä, ehkä jaksaisin tehdä uuden vuoden lupauksen ja opetella vihdoin koodaamaan edes jonkinmoiset sivutekeleet ihan ihte..

Eipä kait muuta, kuulumisia uudemman kerran toivottavasti kunhan pääsemmä matkanpäähän. Hyvät joulut immeisille ja muille otuksille.

Lumimyrsky

Hurjan näköinen keli on pihan puolella tänään. Päivällä oli vielä ihan jees, mutta nyt puhaltelee ja tuiskuttaa ihan kunnolla. Niin tosiaan, täällä on ollut jo viikon lunta! Yli 10 senttiä varmaan. Aika hienoa. Tietysti elän toivossa sen pysymisestä, mutta saa nähdä.. Ja jouluun aikaa kuukausi. Sen tullen matkaamme taas koiran kanssa pohjoista kohden, saas nähdä miten junailut sujuvat tällä kertaa.

Mitään kovin kummoisia emmä olekaan sitten hommailleet, lähinnä oltu ja ihmetelty. Äiti tosin käväisi ohikulkumatkalla kylästelemässä, aika kiva juttu. Vähän vaihtelua elämään. Onnistuimma jopa ihan suhkot hyvin autoilemaan tuolla kaupungissa, eikä edes eksytty.

Hepankin kuulumisia aina välillä saapi, sillä menee siellä edelleen ihan mukavasti. Lumien myötä ratsastelutkin sujuvat jo paremmin. Kovasti toivon että joululomalla pääsisi katsomaan sitä, vaikka melko täyteen buukattu sekin aika taitaa olla.. Aika menee muutenkin tosi nopeasti, syyslukukausi pian ohi ja kevättä pukkaa. Huh, mutta ehkei sentään vielä. Odotellaan nyt sitä joulua ekaksi.

Lunta [räntää..] leijailee [lättyyttää]..

Taas vaihteeksi muutama sananen kirjailemaan. Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä ihan kiitettävästi.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, taitaisi sivu loppua kesken jos kovin alkaisi tarinoimaan. Ehkä höpisen vain päällisin puolin viime kuulumisia.

Koulu on huristellut ihan mukavanlaisesti, paitsi aamuheräämiset ovat edelleen vähän hakusessa.. Ei sitä ihan äkkiä yökyöpeli muutu aamuvirkuksi.

Eräänä päivänä minun ja koiran suunta kävi pohjoista kohden. Mörköparka kun ei ole junissa sun muissa ennen matkustellut, niin oli vähän extream tuntua ilmassa. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin, jopa junassa vaikka oli muitakin koiria liuta. Oulussa se sinkoili vähän ympäriinsä, mutta kun pääsi revittelemään saareen kinttupolulle vähän, niin loppumatkasta oli jo toinen ääni kellossa.

Oli kiva nähdä tuttuja ihmisiä 'pitkästä' aikaa, mutta palasin jokseenkin pikapuolin takaisin etelään. Möykkis matkasi Lappiin lomille, ja minä tulin itse taas perässä vajaan viikon päästä.

Tällä kertaa myös heppa matkusteli samaan syssyyn pohjoiseen, takaisin tuttujen heppakavereiden luokse. Myös sen matka meni tosi hienosti, jopa autoon kiipeämisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Toivottavasti sen talvi sujuu mukavasti nykyisessä olinpaikassaan, vähän ikävä kyllä taitaa tulla.

Syysloma, tai loma ylipäätään tuli tarpeeseen, jospa nyt jaksaisi taas puurtaa jouluun saakka. Odotukset lumisesta talvesta ovat korkealla. Täällä Lapin perukoilla satelee tänään lumiräntää, märkäähän se on mutta silti on maa valkoisena.

Semmoista tällä erää. Ehdin lomalla myös vähän töihin, kun minut palkattiin pariksi päivää kirjastoon hommiin. Kiva juttu. Näin taas paljon tuttuja ihmisiä ja kuulumisia vaihdeltiin. Ehkei ne olleet ehtineet unhoittaa ihan meitä. Toivottavasti joulun tietämillä pääsen kotipuoleen taas uudelleen ja maakin olisi mukavan valkoinen. Eikä niin märkä kuin tänään.

Niitä näitä

Taas aikaa vierähtänyt kiitettävästi edellisistä. Mutta niinhän sitä aina. Syksy on saapunut myös tänne, puut ja puskat on oikein värikkäinä. Kuulemma Lapissakin on hieno ruska, harmi vain kun se taitaa jäädä tänä vuonna näkemättä.

Mutta koulu tosiaan alkoi jo kolme viikkoa sitten. Aikas kivasti on menny, viimeisinkin viikko jokseenkin vauhdilla. Vielä kolme, niin on syysloma. Ei kyllä uskoisi. Kaikenlaisia juttuja siellä on opiskeltu, esim. wordin käyttöä ja 10-sormijärjestelmällä kirjaamista. Sitten ylipäätään atk-juttuja ja markkinointeja ja asiakaspalveluita. Ens viikolla alkaa uus jakso ja uusia aineita. Saa nähdä millaisia sitte ne mahtavat olla.

Myös Möykkis on koulussa, olemma käyneet nyt jokusen kerran paikallisen koirakerhon toko-kurssilla. Sekin on edistynyt mukavasti, kunhan ehtisimme vain reenailla enemmän.. Kalajärvelläkin on käyty välillä juoksentelemassa. Parin viikon päästä olisi tiedossa pienoinen juna-linja-autoreissu, nähtäväksi jää miten siitä selviydymme. Huh.

Hepan kanssa on ollut vähän vastoinkäymisiä. Se sai imusuonen tulehduksen jalkaansa ja viikon lääkekuurin. Ihan kokonaan koipi ei ole vielä laskeutunut, toivottavasti ei nyt jää mitään pysyvää ongelmaa.. Ratsastukset on jääny puolitiehen varmaan viimeiset 3 viikkoa, kovilla teillä kun ei pidemmän päälle kengättömänä ja vajaakenkäisenä pääse. Taitaa meillä jäädä sänkipeltokokeilut tältä syksyltä väliin. Vähän harmi. Mutta pääasia että jalka tervehtyisi.

Luvassa siis vähän matkustelua ja koulunkäyntiä. Aamut on vähän hankalia herätä, mutta ehkä se siitä. Parina yönä ollut jokunen aste jopa pakkasta ja voi jees kuinka kylmältä se muka tuntuu aamutuimaan koiraa ulkoiluttaessa ja sitten fillaroidessa pysäkille. Hoh.
Mitenhän sitä taas talven selviää.

Syksyn hajua ilmassa

Niin se vain aika rientää. Olympialaiset ja sitä myötä myös minun kiinalaiseen kulttuuriin tee-se-itse menetelmin tehty tutustumismatka päättyi. Täytyy sanoa että onneksi, voi sitä riemua kun sai nukkua sängyssä.. Kolme viikkoa ehdinkin elellä lattian rajassa hyvinkin kirjaimellisesti. Omat roippeet siis saapuivat vihdoin, niiden tuoja sanoikin ensimmäisenä hypättyään ulos autosta: "Oletpas sinä muuttanut kauas." Puah.
Hän oli siis samoilta perukoilta mistä tänne hiihtelin.
Myös tuoli on loppujen lopuksi aika mukava esine. Sitä ei oikein osaa arvostaa kun sellainen on aina ulottuvilla, mutta sitten kun moisia ei ole.. onkin vähän ajan päästä toinen ääni kellossa.

Olen myös vieraantunut töllöstä, kun moista lootaa ei ole. No, onhan se kyllä hieman harmillista ainakin pitkinä ja harmaina sadepäivinä. Tosin aika kivuttomasti siirtymä on sujunut, vaikka en tohdikaan vielä lukea telkkariohjelmia..

Koiran kanssa on ulkoiltu ihan mukavasti, n. kolmen kilometrin päässä on kenttä missä olen sen kanssa pari kertaa käynyt ihmettelemässä. Siellä myös tohti päästää irti juoksentelemaan. Muuten on aika pitkälle narussa joutunut olemaan. Pari kertaa se on päässyt myös tallille mukaan, eikä suurensuuri Neo koirakaan enää ole kovinkaan suuri hirvitys. Jospa se siitä suttaantuisi, ainakin Mörkö on aika hyvin sopeutunut uuteen elämään.

Minulla alkaa koulu ensi viikolla, saa nähdä miten se sitten alkaa menemään. Toivottavasti ihan hyvin. Kuusi viikkoa jonka jälkeen onkin jo syysloma, jospa pääsisin käymään Laphin suunnalla siinä välissä. Toivottavasti ruskaakin on silloin vielä vähän jäljellä. Kovasti odotan sitä myös tänne, lehtipuita on niin paljon ja viljapellotkin kellastuvat. Pitäisi jalkautua kameran kanssa tuonne ottamaan kuvia. On vain ollut paljon sadepäiviä, ettei oikein viitsi kamerariepua ahdistella sellaisilla olosuhteilla.

Mutta siinäpä ne uusimmat pohdiskelut. Ollaan ja ihmetellään ja mennään etiäpäin. Eikai tässä oikein muutakan voi..?

Kiinalaiselämää

Nonni. Nyt on asusteltu uudessa paikassa pian viikko. Tänään oli ensimmäinen sadepäivä, että aika hyvin on mennyt. Paljon on koiran kanssa käppäilty ympäriinsä, vasta eilen tuli ihan ensimmäinen koira vastaan, jolle piti hieman öristellä.. Argh.
Tänään Möykkis sitten pääsikin mukaan tallille, ihmettelemään kaikkea ja ennen kaikkea tapaamaan hieman itseään isompaa koiruutta. Neo ei juuri liiemmin tuosta perustanut, kovasti kuitenkin uusi tapaus kiinnosti. Alussa Möykkiksen piti vähän möykätä nimensä mukaisesti, mutta pikkuhiljaa sujui jo oikein mallikkaasti. Myös keppejä löytyi, joten kaikki oli niidenkin suhteen hyvin. Ennen kaikkea pääsi autoon, se oli mieleistä kuten aina.

Kävin myös tutustumassa kouluympäristöön, mutta minut nakattiinkin sellaiseen ryhmään joka aloittaa aherruksensa vasta 1.9.. No, ei se mitään, saapahan 'rauhassa' toipua tästä muuttorytäkästä. Osasin myös ihmeen hyvin suunnistaa tuolla kaupungissa muutamiin putiikkeihin, vaikka pari kertaa vain aiemmin pikaiseltaan käväissyt. Pitänee mennä joku päivä uudelleen, josko löytäisi vielä niitä paikkoja joihin en vielä ehtinyt.

Immeiset on olleet oikein mukavia, vastaanotto ylipäätään. Ehkä tässä jollain tapaa räpiköidään etiäpäin. Ajattelin tukea Kiinan Olympialaisia asustelemalla Kiinalaistyylisesti lattialla jokusen viikon. Nyt on yksi takana. Täytyy sanoa että tämä on fyysisesti aika kuluttavaa.. Ei taitaisi minusta tulla Kiinalaiseläjää ainakaan lattialla oleilemisen suhteen, hoh. Pitää toivoa muuttokuorman saapuvan pikkuhiljaa sieltä pohjoisen perukoilta..

Nojuu, semmoista tälläerää. Huomenna pitäisi olla täällä isot, ainakin melko isot markkinat. Toivottavasti ei sada. Viikonloppuna olisi myös tarkoitus kavuta hepan selkään, saa nähdä mitä siitäkin sitten tulee..

Muutoksen tuulia..

Kävimme tänään soramontuilla koirien ja kameroiden kanssa heilumassa. Ilma oli mitä hienoin vihdoinkin, koko kesä mennyt enemmän ja vähemmän vesisateen kourissa. Sääskiä oli aika siedettävästi, kiitos tuulenvireen joka piti ne pääosin poissa. Koirat sai ainakin liikuntaa, niin mekin kun juostiin ylös alas niitä aikas korkeita hiekkaharjuja.

Viikonloppuna heppa otti ja suuntasi eteläisempää Suomea kohden ja liityn itse sen seuraan tuossa loppuviikosta. Opiskelupaikan saamisen ja asunnon löytymisen myötä muutamme etelä-pohjanmaalle. Saapi nähdä miten siellä alkaa elo sujumaan, toivon ja uskon kyllä että ihan hyvin. Ainakin hepalle löytyi mukava paikka ja liuta kavereita, ei tarvi enää yksin tarhailla kuten viime talvena.

Heinäkuun se olikin väliaikaisen talli/laidunpaikan pellolla, kun syystä ja toisesta ei sitten saareen päässytkään. Ihan hyvä näinkin, saipahan ne aina talliin sääskien suojaan pahimpina öinä. Nyt vain odotellaan että pääsisi taas ratsastamaan, eikä nyt taida joutua ihan jokaista reissua käymään yksin.

Oma kesälomitukseni kirjastossa meni myös ihmeen hyvin ja joutuisasti, aika paljon siellä ihmisiä siellä kävikin. ei kovin montaa hiljaista päivää ollut. Liekö johtui sateisesta ja kylmästä kesästä, että ihmisetkin lueskelivat enemmän. Tiedä häntä. Ehkäpä joskus maalimassa pääsisi ihan kunnon töihin tuonne kirjastosysteemeihin, kunhan saisin tuon koulun käytyä kunnialla läpi.

Lappi jää -ainakin toistaiseksi- taakse. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun tänne kerran on tullut, niin pois ei oikein kykene lähtemään. Ainakaan loppuiäkseen. Käymään on varmasti mukava tulla, tulevasta ei sitten tiedä mihinkä sitä loppujen lopuksi päädytään.

Tekemistä ja menemistä piisaa..

Kesä alkaa olla pian puolessa välissä. Liian äkkiä taas mennyt. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, kun olen töissä istuskellut päivät pitkät. Nyt vähän yli viikon ihan yksikseni ollut siellä ja vielä olisi jokunen jäljellä. Viime viikolla oli pari tosi lämmintä päivää, ainakin ikkunasta haisteltuna.. Sitten kylmenikin oikein kunnolla, hyr. Mitenhän sitä taas talven kestää.

Pääsin kuin pääsinkin käymään siellä Sodankylän raveissa, myös Rovaniemen V75-raveissa joka oli oikein mukava reissu. Pyöräkin kävi huollossa vihdoin ja viimein. Viikonloppuna haettiin heppakin kotinurkille, tai ainakin lähemmäs. Laidunloma jäi vielä haaveeksi, mutta ainakin saa vihreää syödäkseen. Katsotaan mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. Suunnitelmantapaisia tässä on vähän pyöritelty, katsotaan mihin niiden kanssa päädytään..

Siinäkai ne tämänkertaiset, päivittelen kuulumisia kunhan kuuluu taas enemmän jothain.

~Sadepäivän kuulumisia~

Taas vain satelee ja matoja juoksentelee tiellä. Löysin jopa sateenvarjon, ettei tarvinut tulla duunihommeleihin ihan läpimärkänä. Kovin masentavanoloinen keli silti, ja melkein koko loppuviikko vielä luvassa samanmoista. Mutta ehkä voisi sitten heittäytyä vaikka lukemisen ja töllön katselun pariin loppuillaksi, kun ei voi pihallekaan oikein mennä. Tai tietysti voi, mutta aika vetiset oltavat siellä on.

Koiria on juoksuteltu ahkeraan pitkin mettiä, Neppiksellä harjoiteltu luoksetuloa oikein extrapaljon. Sillä kun pukkaa joskus vapaus mennä vähän päähän ja sitten häippäsee koko eläjä ties minne. Ei ole oikein hyvästä moinen. Onneksi se on aikas ahne ruualle.

Heppaa en ole vähään aikaan nähnyt, jospa tässä piakkoin pääsisi taas katsomaan. Saa nähdä onko taas muuttunut, viimeksi oli ainakin saanut vähän massaa kankkuun. Oikein mukavan näköinen oli ja tuntoinenkin, kun sain taas vähän ratsastella.

Ens viikolla Sodankylässä olisikin yöravit, saa nähdä josko saisin jonkun mukaan ja olisi jopa hyvä ilmakin.. Pariin vuoteen en ole moisissa ehtinyt käydä.

Harmiksi Oulun Pokaali taitaa jäädä tänävuonna väliin työkiireiden vuoksi. Viime vuoden kokemuksen mukaan oli hieno tapahtuma.

Mutta eikai tässä kummoisempia, ollaan ja ihmetellään ja katsellaan mitä tapahtuu.

-Haipakkaa-

Kesän kunniaksi vähän vaihtoa ulkoasuun, johan tuo vanha on jonkun aikaa ehtinyt olla.

Kiireitä pukkaa suuntaan ja toiseen, ei voi muuta sanoa. Heppaa on käyty kattomassa ja ajeltu ympäri pohjois-suomea. Jopa yhdissä lakkiaisissa käväistiin pitkästä aikaa ja moikkailtu kavereita monessa paikkaa. Oulussa piipahdettiin tivolissakin vaihteeksi, ja Kuusamossa ratsastin loppukäyntejä ja -raveja kaverin heppaisella. Samasta paikkaa löytyi myös Mörkön emä ja olipa se saman näköinen kuin jälkikasvunsa! Harmi kun unohdin kameran kotia, mutta ehkä ens kerralla saisi kuvia.

Kuusamossa viivyttiin yksi yö ja kotiin palatessa oli ilmestyneet lehdet puihin. Nyt viikon päästä siitä on jo aika mukavan vihreää niin maassa kuin puissa. Jopa lämpimiä kelejä piti pari päivää, nyt saa taas villasukkia katsella.

Hevoisella menee hyvin, kävin viime viikolla katsastamassa sen tilannetta. Sain taas ratsastaa ja kokeilin siinä samalla Passierin koulusatulaa. Oli kyllä hyvä istua ja heppakin pelitti oikein mukavasti. Jospa se siitä vielä ura urkenee, kunhan itsekin jotain joskus oppisi..

Eikait sitä kummoisempia, jatkamma harjoituksia. Koitan jalkautua kameran kanssa tuonne methään taas paremmin, saisi tännekin muutaman kuvan ihmeteltäväksi.

Sateinen päivä

Vappu melkein kesäkeleineen humahti ohitse ja nyt näyttää kyllä paljon vähälumisemmalta, mutta kovin ankealta. Ilma on kylmä ja vettä tai räntää räpsii harva se päivä. Tänään sain patterit lainaksi kameraan ja muutaman kuvan otettua, mutta aika köykäistä hommaa se oli. Sormetkin jäätyi ilman hanskoja. Kesä tulossa kenties..?

Niin. Heppa saatiin kuin saatiinkin koulutuspaikkaansa, mutta pienoisen työn tulos se oli. Mokoma on alkanut jumittelemaan koppiin menoa ja joka kerta vain pahenee. Ei kiva ei. Pitäisi ajan kanssa ehtiä taas totuttamaan, eikai siinä muukaan auta. Hyvin sillä on kuitenkin sessiot siellä alkaneet mennä, toivottavasti tulevassakin huristelee mukavasti.

Nyt on vain kovin kummallista kun ei tallilla tarvi käydä, tainnut siihenkin hommaan jo sen verta turtua.

Semmoista tähän hätään, jospa ensi kerralla olisi jo vähän kesäisemmät fiilikset.

.:Maailmalla toikkarointia:.

No niin, päästiin sitten pitkästä aikaa karistamaan tämän kylän pölyt jaloista ja matkustamaan (vain) hieman isompaan pitäjään. Ensin junailua ja odottelua vajaat 6 tuntia ja sitten perillä. Kaikenlaisista yrityksistä huolimatta en saanut edes nukahdettua, onneksi musaakkia oli matkassa.

Seuraavana päivänä lähdimme Jeran kanssa sitten toden teolla liikenteeseen, suunta kohti ulkomaita. Tietysti tuli mutkia matkaan, emme edes meinanneet päästä sinne tietöiden takia. Siksi jäi saamatta myös todistekuva kyltistä, mikä hieman harmitti. Onneksi Infotalon täti opasti meidät kartan kanssa oikeaan suuntaan ja pääsimme ylittämään valtakunnan rajan Ruotsin puolelle. Määränpäänä mikäpäs muukaan kuin Ikea, joka olikin onneksi ihan lähellä. En uskalla edes arvata miten olisi käynyt jos olisi pitänyt alkaa kysellä vielä siellä ohjeita, meistä kun kumpikaan ei oikein puhu ruotsia. Tosin siellä putiikissa kuuli kyllä aivan yhtä paljon suomea kuin ruotsiakin, samoin parissa muussa paikassa missä pyörähdimme. Tulomatkalla vielä pyörähdys syömässä ja paluumatkalle tukikohtaan.

Sain myös viikonlopun aikana jopa tehtyä aika monta sivua matikkaa ja yhtenä yönä innostuttiin ihan piirtelemään. Mikä lie aivotoimintahäiriöityminen.

Siinäpäs se kai lyhykäisyydessään. Onneksi sain kuitenkin todistusaineistoa siitä missatusta kyltistä huolimatta, ettei kukaan voisi luulla koko reissua pelkäksi selitykseksi. Tässä se on:

Mitäpäs sitä muuta. Kotia tullessa riehui taas lumimyrsky ja lunta ilmestyi joku 20-30 senttiä lisää. Että se siitä keväästä taas. Nyt kyllä paistelee aurinko ja tiet on taas sulia. Tiiä sitten kuinka kauan. Heppainen on lähdössä tuossa parin viikon päästä koulutukseen muutamaksi kuukaudeksi, toivottavasti oppisi kaikenlaisia uusia juttuja. Kirjailen niistä sitten myöhemmin, nyt täytynee alkaa väsäillä koulujuttuja, jotka eivät ole oikein edenneet siinä vauhdissa kuin olisi pitänyt.. Melkein yllättävää.

Talvi ei anna periksi.

Oivoi, tännekin lennähti jo tuossa viime viikolla keväinen aalto. Lumi suli silmissä ja metässäkin näkyi jo pälviä. Aurinko paistoi oikein lämpimästi ja joka paikassa oli sohjoa. No satoi vähän vettäkin välissä. Nyt on sitten kaikkea muuta, lunta sataa ja tuiskuaa taivaan täydeltä. Varmaan 10-15 senttiä tullut parissa päivässä. Ei oikein viitsi edes ratsastaa kun on niin kauhea keli.

Saa nähdä kauanko vielä jatkuu tämmöiset ilmat, paljon ne ainakin vaihtelee jopa päivän aikana. Muuta kummoista ei ole tainnut sattua ja tapahtua. Koulujuttuja väännän vaikeasti ja duuniloisessa ihmettelen sitten. Hain myös ihan koulukouluun tuossa viime kuussa, en kyllä muista kirjailinko sitä vielä tänne.. Kesäkuussa selvinnee huoliiko ne mut riveihinsä.

No, eikai muuta kuin odottelua ja ihmettelyä. Ehkä se vielä kesäksi muuttuu joku kaunis päivä..

Kevättä pukkaa..?

Ainakin hevoselta alkaa olla karva vähän irtoamassa, se on varma kevään merkki. Lisäksi ensimmäiset lauhat kelit sitten tammikuun pukkasivat myös päälle. Tuntui vähän hirvittävältä niiden edellisviikon 25-30 pakkasasteiden jälkeen. Nyt alkaa taas vähän pakastua, onneksi. Vesi- ja räntäsateet ovat todella masentavia.

Viime viikolla oli tosiaan kaikkea muuta kuin vesikelejä, ihan mahtavia säitä piteli pitkään. Innostuin käymään jopa hiihtämässä taasen. Koiran valjaat kävivät pieniksi viime talvena, jotenka tässä uusia odotellessa täytyi vähän improvisoida ja kehitellä jonkinmoiset tee-se-itse kyhäelmät. Jospa ne ihan oikeatkin kolahtaisivat joku päivä postiluukusta.

Heppa öömh sitten. Se on ihan ok haahuillut tuolla metsikössä ja pellolla, tosin tänään oli semmoisen paniikkipäivä taas vaihteeksi. Kamala hiihtäjä meni ohi, eikä edes kovin vierestä.. Tienposkeen oli myös ilmestynyt puukasa. Se oli aika kamala ilmestys. Hyvä ettei purassut. Sitten pitikin puhista ja kyylätä joka paikkaa. Laukkapätkällä teki yhden totalystopin, onneksi en lentänyt vanhanaikaisesti kaulan yli tantereeseen. Koitti se toistakin samanmoista, mutta ei onnistunut yhtä hyvin kuin se ensimmäinen. Hoh. Kaikkea niiden kanssa joutuukin saikkaamaan. Onneksi päästiin ehjin nahoin takaisin. Hangen päälle on tulossa ikävä kova kuori, saa nähdä kauanko pystyy siellä menemään.

Itselle hanget olisivat kiva juttu, pääsisi hiihtelemään joka paikkaan ja suolle etupäässä. Toivomma että moisia tulee, vaikka sitten kopottelu onkin vähän ikävää.

Kuvankin sain napattua niskuroivalla kameralla, Möykkis silmäilee lintutornista alamaailmoihin. Vähän jännitti alasmeno.

Hienoja ilmoja pitelee

Kyllä nyt vähän masentaa istuskella sisällä, kun ulkona paistaa aurinko taivaan täydeltä. Aamulla pakkasmittari tosin näytti -29, ehkä nyt on sentään jo vähän lauhtunut. Luulisin.

Eilen käytiin hevosen kanssa kunnon maastolenkki, ison suon laitaan asti päästiin kelkanjälkeä. Minulla oli kamera mukana, mutta.. se ei suostunut yhteistyöhön. Vaikka kuin koitin pitää lämpimässä jne, että akut kestäisi, mutta ei. Harmitti kyllä hieman.

Eikä kerta ollut edes ensimmäinen, pari päivää sitten kävi ihan sama homma.

No, ilma oli ainakin hieno. Tulomatkalla maastosta kahlasimme vielä hangessa. Voimaharjoittelua ei sovi unhoittaa. Hepalla oli vähän kiire kotiinpäin, ei olisi malttanut kävellä.

Hiihtämään pitäisi päästä, kunhan saisi ensin uudet teipit suksenpohjiin ja koirallekin olisi valjaat haussa. Kasvoi mokoma edellisistä ulos.

Manganopetuskurssi meni oikein hyvin, joukkio hyvin kiinnostuneita immeisiä oli opiskelemassa. Tai no ainakin toivottavasti oppivat jotain. Myös lisää kursseja ja erityisesti ropeiluja toivottiin, saa nähdä saisimmeko järjestettyä sellaisen vielä joskus tulevaisuudessa.

Mitäpä tässä muuta, ulkoillaan ja reipastellaan. Ainakin on valoisaa nyt, vaihtelua talven kaamokseen.

Valkoinen päivä

Hyvää Runebergintorttupäivää ja laskiaispullapäivääkin samaan syssyyn. Kävin laskiaispullaratsastuksella ja tosiaan kovin valkoista oli kaikkialla. Viimeöinen kovempi pakkanen kuurasi puut, oikein nättiä.
Tulomatkalla näimme laskiaispulla-ajelulla olevia päiväkotilaisia parilla moottorikelkalla, ajattelin jo että heppa sinkoaa ties minne, mutta ei se onneksi suurempia. Puhisi vain vähän. Tallin jo näkyessä kaveriheppansa huuteli tarhasta ja tämä ajatteli lähteä vähän reippaammalla vauhdilla tervehtimään.. Onneksi sain pysäytettyä eikä tielle juostu, kamalaa jos vaikka auto olisi juuri sattunut kohdalle. Huh. Pitää olla tarkkaavaisempi.

Myös Möykkis sai nähdä kaikenlaista elämää pihalla, päiväkodilla oli porukkaa kuin pipoa. Kelkkoja, poroja, ihmisiä, autoja ja kaikkea risteili ympäriinsä. Sillä vähän sinkoilutti, mutta selvisimme suhkot turvallisesti takaisin sisälle.

Viikonloppuna kävimme koirien kanssa ihan kunnon lenkillä metässä, harmi kun oli jo sen verran päivä hämärtynyt ettei kannattanut ottaa kuvia. Pitää joku oottaa että aurinko ilmestyisi jonain päivänä näkyville.
Huomenna tulee hevoselle hammaslääkäri, saa nähdä mitä kaikkea se sieltä suuvärkistä löytää. Välillä tuntuu ohjaustehostin olevan epäkunnossa, jospa siihenkin saataisi apua.

Ensi viikonloppuna pidämme Jeran kanssa viimevuotiseen tapaan mangakurssin, siitä kuitenkin enemmän vaikkapa ensi kerralla.

Sataa sataa ropisee, pilipilipompeti

Puuaah. Ihmeellistä talvea pukkaa kun vettä tulee taivaan täydeltä. Tammikuussa. No tuli sitä joulukuussakin. Lensin komeasti kenttään ja nyt on molemmat polvet ruvella. Kiva juttu.

Joulu huristeli ohitse ja ei sieltä ihan pelkkiä vitsoja tullut, onneksi. Vapaapäivät oli ihan jees, viimeisenä taisin huomata puolivahingissa että huomenna piti mennä töihin. Uuden vuoden aikaan hieman pakasti, vajaat 30 oli parhaimmillaan. Myös raketteja näkyi kerrankin hyvin kirkkaalla taivaalla ja ihmiset kunnostautuivat niiden ampumisessa kiitettävästi.

Öömh, elukat ennallaan, heppa oli yks päivä jo huomattavasti parempi. Ennen näitä leutoja säitä taas.. Saa nähdä pääseekö viikonloppuna juoksuttelemaan narusta ja vähän ratsastamaan. Liiat vapaapäivät näkyvät nousevan ikäänkuin piähän.

Siinäpä ne, kuulumisentapaiset. Hiljaiseloa.