Niin se vain aika rientää. Olympialaiset ja sitä myötä myös minun kiinalaiseen kulttuuriin tee-se-itse menetelmin tehty tutustumismatka päättyi. Täytyy sanoa että onneksi, voi sitä riemua kun sai nukkua sängyssä.. Kolme viikkoa ehdinkin elellä lattian rajassa hyvinkin kirjaimellisesti. Omat roippeet siis saapuivat vihdoin, niiden tuoja sanoikin ensimmäisenä hypättyään ulos autosta: "Oletpas sinä muuttanut kauas." Puah.
Hän oli siis samoilta perukoilta mistä tänne hiihtelin.
Myös tuoli on loppujen lopuksi aika mukava esine. Sitä ei oikein osaa arvostaa kun sellainen on aina ulottuvilla, mutta sitten kun moisia ei ole.. onkin vähän ajan päästä toinen ääni kellossa.
Olen myös vieraantunut töllöstä, kun moista lootaa ei ole. No, onhan se kyllä hieman harmillista ainakin pitkinä ja harmaina sadepäivinä. Tosin aika kivuttomasti siirtymä on sujunut, vaikka en tohdikaan vielä lukea telkkariohjelmia..
Koiran kanssa on ulkoiltu ihan mukavasti, n. kolmen kilometrin päässä on kenttä missä olen sen kanssa pari kertaa käynyt ihmettelemässä. Siellä myös tohti päästää irti juoksentelemaan. Muuten on aika pitkälle narussa joutunut olemaan. Pari kertaa se on päässyt myös tallille mukaan, eikä suurensuuri Neo koirakaan enää ole kovinkaan suuri hirvitys. Jospa se siitä suttaantuisi, ainakin Mörkö on aika hyvin sopeutunut uuteen elämään.
Minulla alkaa koulu ensi viikolla, saa nähdä miten se sitten alkaa menemään. Toivottavasti ihan hyvin. Kuusi viikkoa jonka jälkeen onkin jo syysloma, jospa pääsisin käymään Laphin suunnalla siinä välissä. Toivottavasti ruskaakin on silloin vielä vähän jäljellä. Kovasti odotan sitä myös tänne, lehtipuita on niin paljon ja viljapellotkin kellastuvat. Pitäisi jalkautua kameran kanssa tuonne ottamaan kuvia. On vain ollut paljon sadepäiviä, ettei oikein viitsi kamerariepua ahdistella sellaisilla olosuhteilla.
Mutta siinäpä ne uusimmat pohdiskelut. Ollaan ja ihmetellään ja mennään etiäpäin. Eikai tässä oikein muutakan voi..?
Hän oli siis samoilta perukoilta mistä tänne hiihtelin.
Myös tuoli on loppujen lopuksi aika mukava esine. Sitä ei oikein osaa arvostaa kun sellainen on aina ulottuvilla, mutta sitten kun moisia ei ole.. onkin vähän ajan päästä toinen ääni kellossa.
Olen myös vieraantunut töllöstä, kun moista lootaa ei ole. No, onhan se kyllä hieman harmillista ainakin pitkinä ja harmaina sadepäivinä. Tosin aika kivuttomasti siirtymä on sujunut, vaikka en tohdikaan vielä lukea telkkariohjelmia..
Koiran kanssa on ulkoiltu ihan mukavasti, n. kolmen kilometrin päässä on kenttä missä olen sen kanssa pari kertaa käynyt ihmettelemässä. Siellä myös tohti päästää irti juoksentelemaan. Muuten on aika pitkälle narussa joutunut olemaan. Pari kertaa se on päässyt myös tallille mukaan, eikä suurensuuri Neo koirakaan enää ole kovinkaan suuri hirvitys. Jospa se siitä suttaantuisi, ainakin Mörkö on aika hyvin sopeutunut uuteen elämään.
Minulla alkaa koulu ensi viikolla, saa nähdä miten se sitten alkaa menemään. Toivottavasti ihan hyvin. Kuusi viikkoa jonka jälkeen onkin jo syysloma, jospa pääsisin käymään Laphin suunnalla siinä välissä. Toivottavasti ruskaakin on silloin vielä vähän jäljellä. Kovasti odotan sitä myös tänne, lehtipuita on niin paljon ja viljapellotkin kellastuvat. Pitäisi jalkautua kameran kanssa tuonne ottamaan kuvia. On vain ollut paljon sadepäiviä, ettei oikein viitsi kamerariepua ahdistella sellaisilla olosuhteilla.
Mutta siinäpä ne uusimmat pohdiskelut. Ollaan ja ihmetellään ja mennään etiäpäin. Eikai tässä oikein muutakan voi..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti