Niin Joulu joutui jo taas Pohjolaan..

Tänään vihdoin satoi lunta.. ainakin vähän enemmän, nyt on joku 10 senttiä moista. On sekin parempi kuin aiempi, kun muutama sentti juuri ja juuri piilotti kaikki viime viikkoina jäätyneet kaljamat. On ollut kyllä ilmojen suhteen niin kamala syystalvi ettei tosikaan. Juuri kun lumi on satanut, niin pian se suli pois ja vettä tuli taivaan täydeltä.. Huoh. Näin aurinkoakin vähän vasta pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran täällä ollessa, eikä se edes enää nouse kovin korkealle. No, jospa nyt vihdoin tulisi parannusta siihen.

Harjoittelukin sitten otti ja loppui. Nopeasti meni pari kuukautta taas, ei voi muuta sanoa. Monenmoisia uusia asioita opittiin ja pähkäiltiin, ensi vuonna on hyvä sitten jatkaa. Näillä näkymin teen loputkin harjoittelut keväällä täällä. Ennen sitä olisi kuitenkin taas jokunen kuukausi koulunpenkillä oleilua ja paljon tehtävientekoa. Päättötyötäkin pitäisi alkaa pohdiskelemaan ja kirjaamaan kaiken muun ohessa. Hoh. Taitaa tulla kiireiset pari kuukautta taasen.

Mutta ennen sitä.. vietetään ansaittua joululomaa jokunen viikko. Tulee kyllä tarpeeseen. Lähdemmä koiran kanssa hiukka etelämmäs kylästelemään ja vuodenvaihteessa suunnataan sitten koko porukka vielä etelämmäs kun paluu arkeen taas koittaa.

Hyvää joulua ja vielä kivempaa Uutta vuotta kaikille ihmisotuksille ja kaikille muillekin.

Siellä ja täällä ja tuollakin vielä.

Olisikohan taas aika kuulumisia kertoilla. Harjoittelukin on ehtinyt jo puoleen, aika hienoa. Aika on huristellut tuttuun tapaansa aika nopeasti. Olen ehtinyt tutustua aika moneen kirjastoon ja kirjastoautoonkin näiden viikkojen aikana. Pari ekaa viikkoa meni ihan tuolla pääkirjastolla, sitten ikäänkuin jalkauduin maakuntaan katsastamaan miten homma toimii noissa pienemmissä sivukirjastoissa. Siellä saikin tehdä kaikenlaisia hommia. Olin myös jokusen päivän pääkirjaston lappiosastolla, missä pääsi tutustumaan hyvin paikallishistoriaan ja koko Lapin alueen ominaispiirteisiin kirjastotyössä. Pengoin lisäksi varastosta jokseenkin wanhoja kirjoja ja pääsin kurkkaamaan ns. harvinaisten ja hyvin wanhojen kirjojen kaappiin. Se olikin aika hieno kokemus, vanhimmat oopukset olivat useamman sadan vuoden ikäisiä.

Männä viikolla ehdin käväistä myös koululla, kun siellä oli lähipäivät just kivasti kesken harjoittelun. No, oli kiva nähdä kavereita ja omaa kämppääkin, mikä oli edelleen tukevasti pystyssä. Kävimme oman luokan ja toisen ryhmän kanssa myös Tampereella tutustumassa Nuorisokirjallisuuden instituuttiin sekä pääkirjasto Metson alakerrassa olevaan Muumimaailmaan, missä oli mahtavia enemmän ja vähemmän pienoismalleja muumeista ja niiden tempauksista. Seinillä oli Tove Janssonin alkuperäispiirroksia ja jokunen maalaus, olisi vain toivonut enemmän aikaa penkoa sitäkin paikkaa, nyt piti juosta se ympäri hieman kiireessä. Viimeinen tutustumispaikka oli museo Vapriikki, missä ihmettelimme kuvatallennus- ja säilömistekniikoita. Myös tuonne olisi toivonut lisää aikaa, ihan perus museonkin puoli olisi ollut kiva nähdä.

Paljon siis juoksentelua ihan ympäri Suomen muutamassa päivässä. Reissu oli hieman raskas matkustamisineen, mutta muuten oikein antoisa. Nyt on vielä toiset neljä viikkoa harjoittelua ennen joululoman alkua. Eiköhän sekin hurahda tässä reippaasti kun vauhtiin on päästy.

Mörkö on ollut täällä majapaikassa ja välillä matkustanut pohjoisempaan hoitoon. Kovasti on koitettu bongailla muuita koiria ohitusharjoitusten merkeissä, mikä ei täällä ole onneksi suurikaan ongelma. Eräs aamu tehtiin lähempää tuttavuutta yhden labbiksen kanssa, kun tulivat omistajineen lenkillä vastaan. Saivat vähän juoksennella irtikin mettäpalasessa, vaikka labbis taisi olla enemmän kiinnostunut pallostaan kuin Möykkiksestä.. Kissalla kävi mummonsa kylästelemässä, aluksi olikin kova ihmetys päällä, mutta kyllä ne välit siitä pikkuhiljaa paranivat. Vaikka ei Tiina kyllä kauheasti halunnut sen kanssa leikkiä, sähisteli vain.

Siinäpäs uusimpia häppeninkejä, saa nähdä mitä seuraavaksi. Joulutunnelmointeja varmaankin, se aikakin kun taas vääjäämättä lähestyy.

Marraskuuta

Aika huristelee edelleen reippaasti etiäpäin. Lomakin hurahti ihan kivasti, äiti ja täti tuli visiitille ja päästiin vähän katselemaan maalimaa postilaatikkoa kauempaakin kun oli auto. Käytiin esim. katsastamassa Seinäjoen paikallinen laskettelurinne, tai vastaava talvisessiopaikka. Olihan se aika mielenkiintoinen reissu, ajettiin vielä koko hoidon päälle katselemaan maisemia. Tyypit ottivat sitten roippeet ja elukat matkaan ja huristelivat takaisin pohjoiseen. Minulla oli vielä viikko koulua ja sitten junailin perässä.

Harjoitteluakin kirjastossa on jo viikko takana, ensimmäiset päivät menivät jokseenkin sekopäisissä tunnelmissa, kun piti katsoa paikkoja ja tavata ihmisiä ja olla jo palautushuoneessakin hommissa. Loppuviikosta olinkin jo infotiskissä vastailemassa parhaani mukaan ihmisten kyselyihin. Harjoitteluohjelma näyttää hyvin monipuoliselta, että uusia ja ihmeteltäviä asioita tulee kyllä riittämään.

Otukset ovat viihtyneet ihan hyvin uudessa väliaikaisessa paikassa, tosin Mörkö on vielä hoidossa vieläkin pohjoisempana, mihin se silloin etelästä tullessa meni. Ehkä se palailee tänne pikkuhiljaa. Kissakin voi ihan hyvin, vaikka alussa vähän hirvittikin kuinkahan se sopeutuu lennosta uuteen paikkaan. Ongelmitta näjemmä. Sillä on tosin ollut Piitukoira seurana, jonka kanssa onkin tullut oikein hyvin toimeen.

Semmoisia kuulumisia tähän hätään. Täällä pohjoisen perukoilla on vähän luntakin, vaikka tänään melko vesikeli. Toivotaan että talvi alkaisi kohta tulla ja pääsisi hiihtämään..

Vihdoin loma koitti

Syksy on taas huristellut eteenpäin melkoista vauhtia. Syyslomakin alkoi eilen, on sitä vain jo ehditty odottaa. Tänä vuonna en ehdikään matkustaa mihinkään, kun loman jälkeen on vain viikko koulua ja sitten pitäisi vaihtaa maisemaa.

Oulun visiittikin oli oikein mukavaa vaihtelua arkeen, siellä meni reilu pari päivää. Heiluttiin pienellä porukalla messuilla mainostamassa meidän koulua ja kalastelemassa uusia opiskelijoita. Ens syksynä selviää oliko kamppanja menestyksekäs. Ehdin nähdä myös tuttuja ihmisiä ja vähän sukuloimaan. Ei yhtään huonompi reissu. Otukset olivat naapurin hoivissa ja Mörkö oli päässyt ihan autoon pitkästä aikaa ja reissuun naapurin Liisa-koiran kanssa. Oli varmaan oikein mukavaa sen mielestä.

Eipäs siinä sen kummoisempaa, koitetaan muutama viikko vielä ihmetellä. Sitten puhalteleekin taas uudet tuulet ja katsotaan miten lähtee harjoittelu liikkeelle uudessa ja isommassa kirjastossa.

Ulkoiluja ja syyskuulumisia

Syksy etenee melkein huomaamattaan. Tänään iltalenkillä totesin että puut on muuttuneet kellertäviksi. Ei ne kyllä vielä pari päivää sitten olleet.. Mitäs tänne muuta. Ainakin on ulkoiltu ahkerasti, kun ilmat ovat olleet pääasiassa hienoja. Viime viikonloppuna käytiin koiran kanssa paikallisella luontopolulla katselemassa maisemia (mettää) ja ihan makkaratkin nuotiolla paistettiin. Järvenrannallakin on taas istuskeltu harva se päivä, kun tuo otus on räpiköinyt veden varassa.



Vähän maaruskaa näytti löytyvän näiltäkin leveysasteilta.



Mörkö laavupaikalta löytyneen ison laattakiven päällä.

Kissa kävi eläindocin vastaanotolla ja siitäkin tuli nyt sitten 'ruuna'. Myös sen kanssa on käppäilty ja vähemmän käppäilty pihalla, välillä istuskeltu pellonlaidassa ottamassa aurinkoa. Ne tulevat edelleen koiran kanssa oikein hyvin juttuun. Koulua ei ole enää montaa viikkoa jäljellä (!), kun syysloma koittaa ja piakkoin sen jälkeen alkaisi tän opiskeluvuoden ensimmäinen työharjoittelu. Aika on mennyt kyllä tosi nopeasti. Saa nähdä mitä otukset tuumailevat kun maisemat vaihtuvat taas vähäksi aikaa.

Sitä ennen kuiteskin rehkitään vielä vähän aikaa opin ahjossa. Ens viikolla suuntaankin pariksi päivää Ouluun edustamaan meidän kouluputiikkia messuille. Hui, saa nähdä miten siellä mahtaa käydä. Varmasti ainakin jalat saavat kyytiä enemmän ja vähemmän.

Kesän viimeinen päivä

Niin se kesä sitten otti ja meni menojaan. Ainakin noin virallisesti mitattuna. Ihan suht lämpimiä päiviä pitäisi kyllä olla vielä luvassa, mutta kyllä niissä haiskahtaa jo vähän viileän tuntu. Merkkejä alkavasta syksystä huomasi jo aamulla, kun ensimmäinen kenkien mukana tullut lehti löytyi eteisen lattialta. Eikai sen selvempää vihjausta voi ollakaan.

Koira on uinut ahkeraan koko elokuun ajan, onneksi on ollut enemmän niitä hienoja ilmoja. Pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa verestämään niitä tee-se-itse-tokoilunkin väkertelyjä. Lenkkeillessä nyt on otettu vähän paikallaistumista ja -makuuta ja sinne jäämistä. Se sujuukin jo ihan hyvin, mutta sitten kun koira saisi tulla kutsusta, se tuleekin sitten 'hiukka' liian lujaa.. Tuntuu ihan mukavasti kun tuon kokoinen eläjä juoksee pahki. Sivulle kyllä menee sitten aikas hyvin. Ehkä se tästä taas. Yksi päivä käytiin naapurin koirien kanssa lenkillä, alkuhuuteluiden jälkeen reissu sujui oikein hyvin. Varmaan tulevassa käväisemmä myös uudempia kertoja.

Myös kissaeläjä on sopeutunut pienehköön joukkoomme ihan hyvin. Ovat Möykkiksen kanssa jo päivät keskenänsä ja muutenkin touhuilevat kaikenlaista. Juoksevat, ruttaavat mattoja jne. Kissa on käynyt valjashärveleissä myös pihalla, mistä se tykkääkin aika lailla. Ainakin pihasta, valjaista ei ihan niin paljoa. Hommat eivät siis ainakaan lopu näiden kanssa säätäessä.

Saas nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Ainakin jokunen reissu koulun puitteissa sinne sun tänne voi olla tiedossa ja lokakuussahan on jo syyslomakin. Pian sen jälkeen alkaa työharjoittelu koko loppuvuodeksi, jolloin suuntaamme taas pohjoista kohden. Siinähän se syksy sitten taas vilahtaa ohi ja joulua pukkaa. Niitä siis odotellessa. Muistellaan nyt kuitenkin vielä vähän kesää näinä viimeisinä lämpiminä päivinä, vajaa vuosihan on enää seuraaviin..

Takaisin arkeen

Nonnii. Nyt on selvitty ensimmäisestä, jopa kaksi päivää pitkästä kouluviikosta. Ihan kiva tuollainen pehmeähkö lasku takaisin arjen harmaisiin. Matka etelään sujui ihan mukavasti, Jera lähti kuskaamaan koko porukkaa halki Suomen. Tällä kertaa mukaan liittyi myös uusi 'perheenjäsen', kun pitkänpuoleisen harkinnan jälkeen jätin itselleni meidän Iitakissan pentueesta yhden pennun. Se ei ollut pitkästä matkasta kauhean innoissaan, toisin kuin Möykkis, joka istuisi siellä takapenkillä vaikka Timbuktuun.

Kämppäkin oli vielä pystyssä ja niin ihmiset kuin muut otuksetkin pääsivät asettumaan taloksi. Jera jäi pariksi päivää kylästelemään ja pelattiinkin sitten pitkästä aikaa kunnon sessiot Ragnarokkia. Se meinasi kyllä jäädä vanhemman tietsikan takia ihan puolitiehen, kun ei suostunut peliä pyörittämään. Jonkinmoisen säätösession jälkeen ongelmanpoikasista kuitenkin päästiin.

Kouluunkin oli ihan kiva palata, nähdä taas kavereita ja vaihtaa kuulumisia. Tänä vuonna alkavat varsinaiset kirjastopuolen opinnot ja aineet, eli päästään ikään kuin asiaan. Luokkakin on jokseenkin pienentynyt, siellä taitaa olla muistaakseni 6 tyyppiä. Viime vuonnahan oli alussa melkein 30, vaikka se siitä vähän loppua kohti kutistuikin. Työharjoitteluita onkin tälle vuodelle 16 viikkoa, eli jo lokakuun lopussa suunnataan taas käytännön hommiin koko loppuvuodeksi.

Lämpimät kelit on jatkuneet edelleen, niiden takia mekin ajettiin tännetulomatka yötä vasten. Muuten oltais kyllä nuupahdettu välille. Toivotaan vain kuivaa syksyä, ettei nyt jatkuvasti sataisi. Kivoja ilmoja voi sitten riittää hieman pidemmällekin..

Kesä hupenee..

Nonnii. Kesäloman viimeiset päivät alkavat olla käsillä. Aivan liian nopeasti loma taas meni, vaikka se pitkästä aikaa olikin jokseenkin toiminnantäyteinen. Viikonloppuna käväistiin pikavisiitti vielä Rovaniemen suunnalla muuttoapuna ja ehdin vielä kesän ensimmäisiin (ja mitä ilmeisimmin viimeisiin) raveihin. Se oli hienoa, luulin jo että ihan raviton kesä tuli. Mutta ei, ihan 75-ravit ne oli. Päivä oli hieno ja aurinkoinen. Siitä seurasi tietysti se, että onnistuin sitten polttamaan jalkani siellä istuskellessa. Tyypillistä. Kylläpä illalla poltteli.

Matka jatkunee lähipäivinä takaisin etelän suuntaan, koulu alkaa ens viikolla. Hui, saa nähdä miten alkaa hommelit taas suttaantumaan. Jokseenkin monta kuukautta vierähti pohjoisen perukoilla. Jospa aika kuluisi yhtä nopeasti myös jatkossa, kuin nyt kesällä. Ainakin edellinen kouluvuosi hurahti melko vauhdikkaasti, joten uskoisin että seuraavastakin selviää kunnialla.
Elokuussa fiilistellään vielä viimeisiä lämpimiä päiviä, eihän se kesä vielä ihan totaalisen ohi taida olla.

Aina vaan menossa..

Jaahas, taas vaihteeksi kirjailuja hiukan. Kirjastoviikko hurahti jokseenkin reippaasti ohitse, pidempäänkin olisin siellä toki viihtynyt. Suurimmilta säätämisiltä onneksi vältyttiin ja immeisiäkin kulki ihan mukavasti. Voinee johtua viileähköistä ja sateisista ilmoista, niin lukeminenkin maistui.

No, jos ei tälle kesää ole vielä kauheasti ehditty matkustella, niin ehdittiinhän me vielä. Tällä kertaa mentiin Mörkön kans Rovaniemen suuntaan ja sieltä junailtiin Ouluun. Matka meni oikein mukavasti, kuten muukin siellä päin vietetty aika. Tuli ulkoiltua ja lenkkeiltyä paaljon. Melkein joka päivä mentiin uuteen lenkkimaastoon ja koiraakin pystyi pitämään irti. Käytiin myös parissa koirapuistossa ja harjoiteltiin ahkerasti vieraiden koirien ohituksia. Harjoitusvastustajia vilisteli ympäristössä ihan mukavasti.

Jera opetti minua ajamaan skootterilla, mikä olikin aika hauskaa. Hiukan hurjaa aluksi, mutta pikkuhiljaa sillä oppi jo vähän paremmin huristelemaan. Onneksi oli ne hienot ilmat, niin sai mopolla ja fillarilla liikkua myös postilaatikkoa kauemmas.

Kuten kaikki kiva, tuokin reissu loppui aikanaan ja junailtiin Möykkiksen kanssa takas Roihin. Siellä hurahti myös muutama päivä ja lopulta kotiuduttiin ihan pohjoisen perukoille melkein kahden viikon reissun jälkeen. Kesälomaa ei olekaan enää jäljellä kuin pari viikkoa ja sitten pitäisi muka istua taas koulun penkillä. Tuntuu aika utopistiselta juuri nyt. Sen lisäksi täytyisi jollakin opilla päästä sinne kaukomaille etelään. Oivoi, miksei kesä voisi jatkua edes hiukan pidempään.. Tosin tähän kesään on mahtunut paljon kaikkea toimintaa, menoa ja meininkiä, ettei voi lainkaan moittia. On ainakin sitten mitä muistella kunhan se talvi sieltä taas painaa päälle.

Kesänviettoa vähän siellä ja täällä

Matkustelut senkun jatkuvat. Tai no, tekemiset ylipäätään. Viime viikko hurahti Rovaniemellä, ruokapalkalla hommissa äitin työpaikalla. Järjestelin ja 'luetteloin' tai ehkä paremminkin ryhmittelin siellä putiikin kirjaston. Siinä olikin urakanpoikanen, sanoisin. Onneksi oli pari nuorempaa siskoa auttamassa uusien tunnistetarrojen liimaamisessa.

Kelit oli mitä mahtavimmat, vaikka päivät menivätkin pääosin sisätiloissa. Yhtenä iltana tytöt kävi tivolissa ja sain notkua siellä useamman tunnin pihalla. Jopa vähän rusketusta jäi pintaan, harvinaista.

Käytiin nukkumassa kotipuolessa sitten yksi yö ja seuraavana päivänä suunnattiinkin viikonlopuksi Kittilää ja Leviä kohti. Lapin matkaaminen sai siis taas jatkoa. Ihmisiä ei ollut kovin paljoa liikenteessä, kesäaika kun on. Ihmeteltiin siinä Levin maisemia niin maan tasalta, kuin vielä kiivettiin vielä rinteeseenkin. Täytyy sanoa että kapuamisurakka näytti huomattavasti kevyemmältä sieltä alhaalta katsottuna, mutta niin vain perille päästiin.

Siinäpä näkymiä rinteestä alas matkailukylän suuntaan.


Ja porojakin oli liikenteessä, vaikka kameran rajallisuudet iskivät taas tässäkin kohtaa..

Sunnuntaina pakttiin kimpsut ja kampsut taas autoon ja suunnattiin seuraavaksi Yllästä kohti. Se kun on siinä melko lähellä, niin samaan syssyyn käytiin moikkaamassa vielä heppaa ja Konijänkän porukoita. Kävin myös ratsastamassa lenkin maastossa ja pikkusiskot kopottelivat muutaman kierroken kentällä. Oli kiva nähdä heppaa vielä ennen kuin kesä kääntyy syksyä kohti ja minäkin palaan takaisin etelään. Toivottavasti pääsee syyslomalla taas ratsastelemaan.

Hiukan sensuroitu otos.

Kaikki meni reissunpoikasessa ihan hienosti, tosin ilma olikin sitten kaikkea muuta kuin hieno. Toosi kylmä, lämmintä parhaimmillaan tai pahimmillaan joku 3-4 astetta. Onneksi ei sentään hirveästi satanut. Eikä kyllä ollut pahemmin sääskiäkään, kiitos kylmän sään.

Nyt on sitten palattu ainakin toistaiseksi takaisin arkeen, tämän viikon olen kirjastossa hommissa, lomatuuraamassa vakituista virkailijaa. Hieno hommeli. Pienoista sisäänajoa taas vaatii kun ollut kuukauden poissa, mutta ehkä se tästä taas lähtee liikkeelle.

Eläimellistä menoa parhaimmillaan

Ja matkoilla jälleen. Tällä kertaa suuntasin taas länsirajalle, mutta pohjoisempaan osaan Lappia kuin viimeksi. Osoitteena oli Ylläs ja tarkemmin Konijänkän kotieläinpiha, missä heppa siis nykyisin toistaiseksi majailee. Vietin siellä lähes viikon, mikä oli kaikin puolin mahtava reissu. Pidempäänkin oisin viihtynyt, mutta siihen ei nyt ollut mahdollisuutta.

Heppa itse oli samalla oma vanha itsensä, mutta toisaalta taas kasvanut ja komistunut melkoisesti. Laumaelämäkin varmaan tehnyt terää, se kun on lähes poikkeuksetta hevoselle parhaaksi. Hienoa kuuitenkin nähdä se noin hyvinvoivana ja tyytyväisenä.



Ratsastamaankin päästiin moneen otteeseen, tuolla päin Lappia maisematkin ovat jokseenkin hienot. Yhtenä päivänä käytiin myös ilman satulaa parilla connemaratammalla maastossa, se oli jokseenkin hauska juttu. Pysyttiin jopa selässäkin, vaikka välillä teki hieman tiukkaa. Menin Mollyllä, joka ei ollut tainnut esim. ylittää aiemmin jokea. Pienen vääntämisen jälkeen se kuitenkin rohkeni seurata Caroa ja loikkasi rapakkoon. Oivoi, kastui vähän jalat minullakin, mutta huonomminkin olisi voinut käydä.

Konijänkältä löytyy kaikenlaisia hauskoja otuksia ja kamera saikin laulaa viikon aikana runsaasti. Tuli otettua lähes 500 kuvaa, joten niiden käsittely kuvakansiokelpoiseksi voi viedä hiukka aikaa.. Laitan tähän kuitenkin muutaman valitun otoksen.


Shirehevonen Dippis


Jakit Leevi ja Veeti


Riikinkukko Sulo komeana.


Laama Vilma


Kameli Hemmo


Aaseja




Connemaravarsa


Konsta ja Orion pääsivät laitumelle.


Tätä voisi jo sanoa onnelliseksi lehmäksi.


Ylämäänsonni Aslak.


Ehdimme käydä kaiken muun ohessa kansallispuistossa kävelemässä. Sieltä löytyi hienoja puroja ja pikku koskia. Pidemmälle reissulle joskus uudemmalle kerralla.


Perunkarvatonkoira Chica, joka seikkaili vähän joka paikassa hommissa mukana. Mahtava tapaus tämä hauskan näköinen koira.



Ja lumikin yllätti keskellä kesää. Säät olivat koko viikon aika epämieluisat, taivaalta tuli lähes kaikkea mahdollista ja vielä saman päivän aikana. Vain puukkoja ja mummoja jäimme kaipaamaan. Aamuisin tallipihan mittari näytti yleisimmin +2-4 astetta ja jos vielä tuuli puhalteli niin oli hiukka kylmä keli.. Suomen kesä on tunnetusti viileä ja vähäluminen. Sen kyllä huomasi.

Viikko meni aivan liian äkkiä, kuten sanottu, pidempäänkin olisi viihtynyt. Toivottavasti pääsisin taas pian katsomaan heppaa uudelleen, mutta se pärjäilee siellä kyllä oikein mainiosti muutenkin. Lähtöpäivänä kävin itsekseni sen kanssa maastoilemassa, mukava lenkki se olikin. Laukkapätkä meinasi intoutua vähän turhankin reippaaksi, mutta heppa pysyi hyvin käsissä ja jarrutteli kehoituksesta.

Suurensuuret kiitokset vain Konijänkän porukalle hienosta reissusta ja lämpimämpiä kesäpäiviä jatkossa..

Hyvää kesää

Nyt se taitaa olla virallisesti ohi. Eka kouluvuosi ja talvikin, tai no kevät ehkä paremmin. Ja työharjoittelu tietysti myös. Tosin varsinkaan eilen ei tuntunut kovin kesäiseltä, vettä vihmoi ja 'lämmintäkin' oli pahimmillaan 0,5 astetta.. Viikonlopusta pitäisi tulla paaljon lämpimämpi. Toivottavasti. Aurinko paistaa taas öisin, pääsee senkin tiimoilta viimein kesäfiiliksiin.

Huomenna on koulujen päättäjäiset, missasin omani kun ne olivat niin kaukana. Ehkä ensi vuonna pitäisi olla paikalla, jos selviän kunnolla seuraavasta kouluvuodesta. Mutta ennen sitä, nautitaan valosta ja lämmöstä ja tietysti ainakin jäätelöstä.

Ihmisten ilmoilla

'Pitkästä' aikaa tuli jalkauduttua taas postilaatikkoa kauemmas. Kemissä järjestettiin Suomen suurimmat sarjakuvafestarit ja siinä ohessa pohjoisin con, Kitacon nimeltään. Suunnattiin sinne Jeran kanssa ihmettelemään omalaatuisen näköisiä immeisiä, joita risteili putiikissa varmaan enemmän kuin meitä ns. normaaleissa tamineissa esiintyneitä. Harmi kyllä, emme mahtuneet seuraamaan cosplaykilpailua, mutta session jälkeen kisan osanottajia juoksenteli ympäriinsä. Cosplayaajathan koittavat pukeutua mahdollisimman tunnistettavasti ja 'hienosti' valitsemansa anime- tai mangahahmon lookin mukaisesti. Myös muuten vain japsihenkisesti viritettyjä asukokonaisuuksia näkyi paljon.

Kuuntelimme myös pari Johanna Koljosen luentoa, joka on käsikirjoittanut mangan Oblivion High, sekä seurasimme erään toisen tädin esitystä, joka kertoili kimonoista ja näytti miten sellainen kokonaisuus tulisi pukea päälle. Jera suostui lahjonnalla ja uhkailulla piirtämään minulle kuvan josta tehtiin pinssi, joten jäi pienoinen muistokin siitä reissusta. Ostin myös kivan avaimenperän niin itselle kuin koirahoitajallekin kotipuoleen.

Reilussa viikonlopussa myös täällä pohjoisen perukoilla on alkanut vihertää ja lehdetkin on jo puissa. Saa nähdä milloin tuomet alkavat kukkia, ehkä pian jos on tarpeeksi lämmintä. Minulla on enää pari päivää työharjoittelua ja sitten on ohi. Aika hurjaa. Pieniä kesäduunisia on onneksi löytynyt, enemmänkin olisi toki kelvannut, mutta näillä mennään ja kahtotaan mihin se riittää.

Kevään hajua ilmassa

Niin se vain kevät taitaa alkaa pikkuhiljaa painaa päälle. Pajunkissat on alkaneet ilmestyä pajunoksiin ja lumet on lähinnä viime viikon aikana sulaneet melkein kokonaan, vaikka jonkin verran sitäkin vielä silti löytyy. Ja varmaan nakkaa vielä maahan uuttakin ennen kuin Juhannuksessa ollaan. Silti on aika hienoa kun lämpenee ja aurinko paistaa. Vaikka useampana aamuna on vielä juuri ja juuri plussalla, ehkä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee. Vappuviikonloppuna oli sen verta lämmin, että kevään ensimmäinen jäätelökin tuli ostettua ja syötyä asiaankuuluvasti pihalla.

Työharjoittelua on jäljellä enää jokunen viikko. Äkkiä meni tämäkin aika sitten. Saa nähdä mitä kesällä keksii, taitaa olla työt tänä vuonna aika kortilla, valitettavasti. Ehkä näen pitkästä aikaa kavereita ja muutakin, saapi nähdä.

Otuksilla menee ihan mukavasti, odotellaan vain että maa kuivuisi tuolla metän puolella paremmin, niin pääsisi taas suolle. Möykkiksen kanssa voisi kokeilla sitä verijälkeä, osaisiko mokoma edes vähän haistella sen suuntaan. Heppaakin pitäisi vihdoin ja viimein päästä katsomaan kohtapuolin, on sitä odotettukin kuin kuuta nousevaa. Ei varmaan kohta osaa enää yhtään edes ratsastella, kun viime vuosina jäänyt niin vähälle sekin harraste.

Semmoisia tähän hätään.

Hanget on täällä!

No viimein ne sitten saapuivat. Hanget nimittäin. Kantaa hienosti jopa päiväsaikaan, saa juoksennella pitkin maita ja mantuja eikä pahemmin lumi upota. Paikoin vain, esim. metässä enemmän. Käytiin hiihtämässäkin suolla yksi päivä, ihan hyvin pystyi päästelemään vielä.

Lunta on kyllä vielä aika runsaasti, huomaa kun hanki jossain pettääkin ja polvea tai reittä myöten sinne uppoaa. Saa nähdä milloin kevät alkaa enemmän painaa päälle, kunhan nyt vähän aikaa näitä kivoja hankikelejä pitelisi. Työharjoittelua takana 4 viikkoa, tosi nopeasti aika huristelee. Huh, pian se jo loppuukin. Vähän sääli.

Päästäinen

Kevättä tuntuu ainakin tänään olevan ilmassa. Eilen kyllä melkolailla kaikkea muuta, mutta niinhän ne vähän tähän aikaan vuodesta pukkaa olemaan. Pihat on menneet aika loskaisiksi, ei oikein voi potkuroida enää. Nyt vain odottelemaan hankia, että pääsisi hiihtelemään kunnolla. Viime viikkoina ilmat on kyllä pääosin olleet kuin morsmaikku, aurinkoa tullut oikein olan takaa. Tänään jopa plussalla mittari, aiemmin on pysynyt vain pakkasella.

Suuntasimme torstaina päästäisvierailulle Kuusamon perukoille ja sukuloimaan siinä samalla. Päästiin myös mun pikkusiskon kanssa kokeilemaan vihdoin ja viimein sitä pilkkimistä, mutta ei syönyt kala ollenkaan. Yhdesti haukkasi koukusta, mutta sinne se rapakkoon jäi. Surkeaa kyllä. Keli oli aika kylmä ja järvellä tuuli kivasti, ehkei kalat tykänneet moisesta. Jopa kamera oli mukana valmiina ikuistamaan saaliin, mutta aika puolitiehen sekin sitten jäi. Muuten oli kyllä ihan mukava visiitti, pari yötä siellä viihdyttiin.

Työhommelitkin on menneet mukavasti, kolme viikkoa jo takana sitäkin. Päivät menee kyllä nopeasti. Mörkön kanssa ollaan hiihdelty suolla jonkin verran ja täytyy sanoa että se hiihtovyö joustonaruineen on kyllä mahtava keksintö. Ainakin jos vertaa meidän aikaisempiin tee-se-itse virityksiin. Ei kannata moinen, kyllä oikea vyö on paljon parempi ja ennen kaikkea selkäystävällisempi. Jospa hiihtokelejä nyt vielä riittäisi jonkin aikaa ja tulisi kunnon hanget. Myös pilkkihommia meinataan kokeilla omiksemme uudemman kerran, kun nyt hyvä perehdytys siihenkin lajiin saatiin. Toivotaan että muutama sintti edes tulisi.

Sellaisia päästäiskuulumisia tällä haavaa, koitin kovasti kasvattaa kirjastossakin raeruohoa, mutta hieman kitukasvuiselta se näytti vielä torstaina kun lähdettiin pyhien viettoon. Ehkä pitäisi aloittaa sen viljely sitten vielä aiemmin kuin nyt, vaikka viikon kasvustoa uskollisesti kastelin ja sumuttelin monta kertaa päivässä. Oivoi.

Ohi on! Ainakin melkein..

Niin se vain sitten ensimmäinen opiskeluvuosi lähenee loppuaan. Koulunpenkillä istuminen on tällä haavaa ohitse ja enää on edessä 10 viikon työssäoppiminen. Uskomattoman nopeasti meni aika, ei voi muuta sanoa. Monenmoista häppeninkiä ehdittiin nähdä ja kokea, niin kivoja kuin vähemmänkin kivoja juttuja. Loputkin kokeet sain kahlattua läpi ihan hyvällä menestyksellä ja ehkä vähän tuurillakin, mutta sainpahan kuitenkin.

Viimeisenä koulupäivänä käväistiin vain kirjaamassa itsearviointia palkanlaskennan kurssista ja sitten se olikin siinä. Kelpaisi muulloinkin yhtä lyhyet päivät. Jera ajeli sankarillisesti meidän vähän arveluttavalla autolla niin kauas asti ja vielä illalla lähettiin takaisin pohjoiseen. Seuraavana päivänä jatkettiinkin sitten Oulusta äitin kans kotipuoleen. Sain myös vihdoin ja viimein leikattua hiukset. Se oli enemmän kuin tervetullutta, vanha look olikin jo hiukka ahdistava. Taitaa pysyä ainakin jonkin aikaa tällainen lyhyempi versio.

Melko pitkästä aikaa näin taas Möykkiksen ja olihan se vähän ihmeissään kun pölähti tuttuja talo täyteen. Täällä pohjoisen perukoilla on vielä ihan talvi aiempaan asemapaikkaan verrattuna, ehdin varmasti vielä useammankin kerran hiihtämään. Hienoa hienoa.

Sellaista tällä haavaa, nyt virittäydytään taas työtoimintaan. Mukavaa vaihtelua opiskeluihin ja lukemiseen. Etelän tuttuja immeisiä tulee varmasti vähän ikävä, mutta eiköhän me nähdä sitten viimeistään elokuussa taas, kun opin ahjoon täytyy palata.

Jälleen toimessa

Taas kerran hurahti loma ohitse aivan liian pian. Niin ne mokomat aina. Tosin reiluun viikkoon mahtui kyllä vaikka millaista toimea, että ainakin tuli aika käytettyä hyödyksi.

Läksimme koiran kanssa matkaan ensin linjurilla kaupunkiin ja asemalle ja siitä sitten junailemaan. Tosin ajan tappamiseksi jäimme auton kyydistä pois hieman aiemmin ja käppäilimme sinne junalle. Asemalla olikin melkoinen hulina vaikka oli vasta torstaipäivä, ties kuinka paha se olisi ollut perjantaina kun lomat oikeasti alkoivat. Myös muita koiruuksia risteili ihmisvilinässä ja Möykkis selvitti moiset vain parilla haukahduksella. Aika hienoa. Myös ensimmäisessä junassa oli muita otuksia, mutta eivät ne tuntuneet häiritsevän. Oulussa vaihdoimme vielä toiseen junaan ja iltapuolella pääsimme sitten Rovaniemelle. Junamatka kesti tällä kertaa rapiat 6 tuntia, elikkäs paaaljon vähemmän kuin viimeksi.

Kotipuolessa piti taas vähän muistella myös muiden omien otusten olemassaoloa, mutta eipä siinä pitkään mennyt kun kaverit taas muistuivat mieleen. Kävimme myös hiihtelemässä Mörkön kanssa ja testaamassa uusia valjaita ja hiihtovyötä. Olivat oikein omiaan moiseen hommaan. Useammalla käppäilylenkillä juoksenneltiin vielä muiden koiruuksien kanssa.
Piitu oli kasvanut aiemmasta näkemästä aika lailla ja napsinkin liudan kuvia koirista. Kunhan saan käsiteltyä ne, niin nakkaan sivuille.

Loppupäästä lomaa nousin sitten vaihteeksi yksin junaan ja suuntasin Oulua kohden. Siellä vietin mukavan viikonlopun kavereita ja sukua treffaillen ja sunnuntaina matkustelin takaisin opin ahjoon. Möykkis jäi kotiin kun palaan sinne itse tässä muutaman viikon kuluttua. Sitten onkin ensimmäinen opiskeluvuosi työharjoittelua vaille ohitse.
Sitä ennen tosin on kasa kokeita ja muuta mukavaa, joista pitäisi jotenkin selviytyä. Saa nähdä miten käypi. Kämpässä on vähän tyhjän tuntoista, huomaa kyllä kun yksi on joukosta poissa.

Valkoisia päiviä

Niin se tammikuu taas hurahti ohitse ja hiihtolomaa pian pukkaa. Saa nähdä onnistuisiko meidän junailut tällä kertaa paremmin kuin viimeksi. Eikai voi sattua yhtä huonoa tuuria kahdesti samoille tyypeille..? Toivottavasti ei.

Viime päivinä on satanut tänne eteläänkin paaaaljon lunta. Hienoa sellainen. Koira on enemmän kuin mielissään pomppimassa hangessa, voi tosiaan sanoa hangessa. Olen kyllä itsekin saanut siitä osani, kahlatessa perässä. Alkaa näyttää varsin kotoisalta.
Myös Ruunebergintorttupäivä meni ohi, enkä saanut yhtään torttua. Mikä vääryys.

Koulu menee myös etiäpäin, vaikkakin tämä jakso on ollut hieman rankempi kuin aiemmat. Hyvin laskentapainoitteinen ja isompia kirjallisia töitä pitäisi koittaa väkertää. Hoh, saa nähdä miten siinäkin käy. Vielä olisi jokunen viikko, pian hiihtoloman jälkeen alkaakin se 10 viikkoa kestävä harjoittelu, jonka menen mitä ilmeisimmin suorittamaan kotipuolen kirjastoon. Kunhan vain nyt saisi nuo viimeiset koulusysteemit hoidettua läpi. Siinä ainakin hommaa piisaa, jos ei muuta.

Siinäpäs tämän kerran kuulumisia, väkertelin ajan kuluksi (ihan kuin muuta tekemistä ei olisi) kotisivuntapaiset tekeleet. Lisäksi on harjoiteltu layoutin tekoa, josko pikkuhiljaa alkaisi opiskella sitä koodaamista jo viimein..

Kokemuksia kerrakseen

Noniin, vuosi vaihtui ja mekin on palattu takaisin arjen harmaisiin. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua tässä välissä, ei ainakaan käy elämä tylsäksi.
Valitettavasti ei päästy heppaa katsomaan, uuden vuoden jälkeen alkoi kovat pakkaset eikä silloin oikein tohdi lähteä pitkiä matkoja ajelemaan. Ehkä hiihtolomalla sitten viimein pääsisi.
Ehdin myös käydä kuutamohiihdolla suolla ja tornilla Mörkön kanssa, oli kyllä uskomattoman hienoa.

Kuten lomat aina, myös tämänkertainen joululoma loppui melkein yhtä pian kuin kerkesi alkaa. Ainakin siltä tuntui. Pakkasten takia emme myöskään päässeet koiran kanssa paluumatkalle etelään silloin kuin piti, ja jouduimme odottelemaan loppiaisiltaan junaan pääsyä. Tarkoitus oli hurauttaa Ouluun, yöpyä siellä ja matkata aamusta loppumatka.
Toisin kuitenkin kävi, jumahdimme teknisten vikojen takia Rovaniemelle, jossa vietettiinkin sitten seuraavat lähemmäs 9 tuntia.. Olihan se aika uskomaton reissu, samalla junalla puksutimme sitten loppujen lopuksi perille saakka, kun se aamulla liikkeelle pääsi. Huh.
Koira pärjäsi uskomattoman hyvin, ei yhtään protestoinut mistään. Pihalla kyllä käppäiltiin useampaan otteeseen, mutta ikävä kyllä helpomman junakokemuksen antaminen jäi taas vähän puolitiehen.. Urhoollisesti se silti loppuun saakka matkusteli.

Perillä onneksi näytti hyvin talviselta, nätti aurinkoinen päivä ja vasta satanut lumi piristi kyllä ja lievitti vähän orastavaa haikeutta Lapin suuntaan. Myös päiväunet tekivät terää, eikä tällä kertaa tarvinut notkua epämääräisesti junanpenkissä. Kolmena iltana käppäiltiin tuonne lähijärvelle jäälle kuuta katselemaan ja olihan se melkein yhtä hieno kuin kotona pohjoisessa.
Seuraavana päivänä mentiinkin jo sitten kouluun ja arki asettui pikkuhiljaa uomiinsa. Kavereita oli mukava nähdä 'pitkästä' aikaa ja päästä jonkinmoiseen normaaliin elämänrytmiin lomapäivien lusmuilujen jälkeen.

Kevät koitti selättää talvea päivänä muutamana, lähes kaikki lumet otti ja suli pois vuorokaudessa! Uskomatonta. Jokseenkin lohdutonta nähdä musta maa tammikuussa. Onneksi pian taas pakastui, täälläkin oli jopa enemmän kuin 15 astetta pakkasta. Piti oikein paremmat toppahousut kaivaa kaapinperältä. Luntakin tuli taas ja tällä haavaa kaikki näyttää ihan mukavalta.

Siinäpäs vähän kuulumisia tähän hätään. Koulussa on melko tiivis tunnelma, kursseja lukujärjestyksessä taitaa olla tällä haavaa 8. Paljon hommaa vielä edessä ennen hiihtolomaa ja 10 viikon työharjoittelua, joka alkaakin sitten maaliskuussa. Mutta sitä ennen, odottelemma hiihtolomaa, joka onkin jo reilun kuukauden päästä..