Niin se vain sitten ensimmäinen opiskeluvuosi lähenee loppuaan. Koulunpenkillä istuminen on tällä haavaa ohitse ja enää on edessä 10 viikon työssäoppiminen. Uskomattoman nopeasti meni aika, ei voi muuta sanoa. Monenmoista häppeninkiä ehdittiin nähdä ja kokea, niin kivoja kuin vähemmänkin kivoja juttuja. Loputkin kokeet sain kahlattua läpi ihan hyvällä menestyksellä ja ehkä vähän tuurillakin, mutta sainpahan kuitenkin.
Viimeisenä koulupäivänä käväistiin vain kirjaamassa itsearviointia palkanlaskennan kurssista ja sitten se olikin siinä. Kelpaisi muulloinkin yhtä lyhyet päivät. Jera ajeli sankarillisesti meidän vähän arveluttavalla autolla niin kauas asti ja vielä illalla lähettiin takaisin pohjoiseen. Seuraavana päivänä jatkettiinkin sitten Oulusta äitin kans kotipuoleen. Sain myös vihdoin ja viimein leikattua hiukset. Se oli enemmän kuin tervetullutta, vanha look olikin jo hiukka ahdistava. Taitaa pysyä ainakin jonkin aikaa tällainen lyhyempi versio.
Melko pitkästä aikaa näin taas Möykkiksen ja olihan se vähän ihmeissään kun pölähti tuttuja talo täyteen. Täällä pohjoisen perukoilla on vielä ihan talvi aiempaan asemapaikkaan verrattuna, ehdin varmasti vielä useammankin kerran hiihtämään. Hienoa hienoa.
Sellaista tällä haavaa, nyt virittäydytään taas työtoimintaan. Mukavaa vaihtelua opiskeluihin ja lukemiseen. Etelän tuttuja immeisiä tulee varmasti vähän ikävä, mutta eiköhän me nähdä sitten viimeistään elokuussa taas, kun opin ahjoon täytyy palata.
Viimeisenä koulupäivänä käväistiin vain kirjaamassa itsearviointia palkanlaskennan kurssista ja sitten se olikin siinä. Kelpaisi muulloinkin yhtä lyhyet päivät. Jera ajeli sankarillisesti meidän vähän arveluttavalla autolla niin kauas asti ja vielä illalla lähettiin takaisin pohjoiseen. Seuraavana päivänä jatkettiinkin sitten Oulusta äitin kans kotipuoleen. Sain myös vihdoin ja viimein leikattua hiukset. Se oli enemmän kuin tervetullutta, vanha look olikin jo hiukka ahdistava. Taitaa pysyä ainakin jonkin aikaa tällainen lyhyempi versio.
Melko pitkästä aikaa näin taas Möykkiksen ja olihan se vähän ihmeissään kun pölähti tuttuja talo täyteen. Täällä pohjoisen perukoilla on vielä ihan talvi aiempaan asemapaikkaan verrattuna, ehdin varmasti vielä useammankin kerran hiihtämään. Hienoa hienoa.
Sellaista tällä haavaa, nyt virittäydytään taas työtoimintaan. Mukavaa vaihtelua opiskeluihin ja lukemiseen. Etelän tuttuja immeisiä tulee varmasti vähän ikävä, mutta eiköhän me nähdä sitten viimeistään elokuussa taas, kun opin ahjoon täytyy palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti