Pakkokai se on uskoa, että syksy otti ja jyräsi kesän tieltään. Puutkin alkavat muuttua keltaiseksi, joku varmaan vähä punaiseksi. Käväisin eilen metässä kameran kanssa, mutta harmillisesti alkoi tulla hämärä ennen aikojaan. Muutaman kuvain sain napattua.
Hevonenkin löytyi vielä saaresta, ei ollut karhu syönyt suihinsa. Tai mikään muukaan hirvitys. Suokkikaverinsa taisi olla jo ihan mielissään, kun tuli taas seuraa talliin.
Olen jo ehtinyt kiikkua muutaman kerran ratsastelemaan, vaikkei sitä taida voida kutsua vielä ihan ratsastelemiseksi. Totuttelua taas työskentelyyn, mikä keväällä aloitettiin. Ehkä vielä tämän syksyn aikana päästäisi maastoon kokeilemaan miten se sujuisi.
Päädyin nyt loppujen lopuksi vähän opiskelemaan, josko sitä nyt sellaiseksi voi sanoa. Vähän sisäänajoa vielä vaatii lueskelu, mutta ehkä se siitä.. Pikkuhiljaa. Toivottavasti ei liian pienesti, eh.
1 kommentti:
"Kun mä tätä kirjoitan, niin ryskää syksyn tuulet. Sydämestäin silti äänen ystävyyden kuulet"
-bändiläinen-
Lähetä kommentti