Ohi on! Ainakin melkein..

Niin se vain sitten ensimmäinen opiskeluvuosi lähenee loppuaan. Koulunpenkillä istuminen on tällä haavaa ohitse ja enää on edessä 10 viikon työssäoppiminen. Uskomattoman nopeasti meni aika, ei voi muuta sanoa. Monenmoista häppeninkiä ehdittiin nähdä ja kokea, niin kivoja kuin vähemmänkin kivoja juttuja. Loputkin kokeet sain kahlattua läpi ihan hyvällä menestyksellä ja ehkä vähän tuurillakin, mutta sainpahan kuitenkin.

Viimeisenä koulupäivänä käväistiin vain kirjaamassa itsearviointia palkanlaskennan kurssista ja sitten se olikin siinä. Kelpaisi muulloinkin yhtä lyhyet päivät. Jera ajeli sankarillisesti meidän vähän arveluttavalla autolla niin kauas asti ja vielä illalla lähettiin takaisin pohjoiseen. Seuraavana päivänä jatkettiinkin sitten Oulusta äitin kans kotipuoleen. Sain myös vihdoin ja viimein leikattua hiukset. Se oli enemmän kuin tervetullutta, vanha look olikin jo hiukka ahdistava. Taitaa pysyä ainakin jonkin aikaa tällainen lyhyempi versio.

Melko pitkästä aikaa näin taas Möykkiksen ja olihan se vähän ihmeissään kun pölähti tuttuja talo täyteen. Täällä pohjoisen perukoilla on vielä ihan talvi aiempaan asemapaikkaan verrattuna, ehdin varmasti vielä useammankin kerran hiihtämään. Hienoa hienoa.

Sellaista tällä haavaa, nyt virittäydytään taas työtoimintaan. Mukavaa vaihtelua opiskeluihin ja lukemiseen. Etelän tuttuja immeisiä tulee varmasti vähän ikävä, mutta eiköhän me nähdä sitten viimeistään elokuussa taas, kun opin ahjoon täytyy palata.

Jälleen toimessa

Taas kerran hurahti loma ohitse aivan liian pian. Niin ne mokomat aina. Tosin reiluun viikkoon mahtui kyllä vaikka millaista toimea, että ainakin tuli aika käytettyä hyödyksi.

Läksimme koiran kanssa matkaan ensin linjurilla kaupunkiin ja asemalle ja siitä sitten junailemaan. Tosin ajan tappamiseksi jäimme auton kyydistä pois hieman aiemmin ja käppäilimme sinne junalle. Asemalla olikin melkoinen hulina vaikka oli vasta torstaipäivä, ties kuinka paha se olisi ollut perjantaina kun lomat oikeasti alkoivat. Myös muita koiruuksia risteili ihmisvilinässä ja Möykkis selvitti moiset vain parilla haukahduksella. Aika hienoa. Myös ensimmäisessä junassa oli muita otuksia, mutta eivät ne tuntuneet häiritsevän. Oulussa vaihdoimme vielä toiseen junaan ja iltapuolella pääsimme sitten Rovaniemelle. Junamatka kesti tällä kertaa rapiat 6 tuntia, elikkäs paaaljon vähemmän kuin viimeksi.

Kotipuolessa piti taas vähän muistella myös muiden omien otusten olemassaoloa, mutta eipä siinä pitkään mennyt kun kaverit taas muistuivat mieleen. Kävimme myös hiihtelemässä Mörkön kanssa ja testaamassa uusia valjaita ja hiihtovyötä. Olivat oikein omiaan moiseen hommaan. Useammalla käppäilylenkillä juoksenneltiin vielä muiden koiruuksien kanssa.
Piitu oli kasvanut aiemmasta näkemästä aika lailla ja napsinkin liudan kuvia koirista. Kunhan saan käsiteltyä ne, niin nakkaan sivuille.

Loppupäästä lomaa nousin sitten vaihteeksi yksin junaan ja suuntasin Oulua kohden. Siellä vietin mukavan viikonlopun kavereita ja sukua treffaillen ja sunnuntaina matkustelin takaisin opin ahjoon. Möykkis jäi kotiin kun palaan sinne itse tässä muutaman viikon kuluttua. Sitten onkin ensimmäinen opiskeluvuosi työharjoittelua vaille ohitse.
Sitä ennen tosin on kasa kokeita ja muuta mukavaa, joista pitäisi jotenkin selviytyä. Saa nähdä miten käypi. Kämpässä on vähän tyhjän tuntoista, huomaa kyllä kun yksi on joukosta poissa.